Aikaa on jo vierähtänyt viime kirjoituksesta. Syynä lähinnä tietokoneeni laturin katoaminen samaisena edellisen kirjoituksen iltana. Itsepähän jätin laturin seinään vahtimatta. Käytän nyt Niinan, vaihtokämppikseni konetta. Laturin tilaan huomenna paikallisesta tietotekniikkapuljusta, eikä pitäisi kestää viikkoa enempää saada oma kone käyttöön.

Viime viikon ensimmäiset asiakkaat olivat kovin tyytyväisiä apuuni. Itseasiassa he olisivat halunneet minut pidemmäksikin aikaa avukseen, mutta koska tämä ei ohjaajamme organisoiman ohjelman takia ole mahdollista tällä erää, vaihdoimme yhteystiedot tulevaisuutta varten. He asuvatkin Suomessa ihan lähelläni. 

Perjantaina pidimme kokousta ohjaajamme kanssa hänen kotinsa läheisen tenniskentän baarissa, joka toimii myös tapas-ravintolana. Kaikilla oli mennyt ensimmäinen viikko hyvin. Olin saanut parhaan palautteen omilta asiakkailtani, josta ohjaaja kehoitti olemaan ylpeä. Se tuntui hyvältä, uudessa ympäristössä, ollessani aluksi se stressaantunein opiskelija.. Kokouksessa meille osoitettiin seuraavan viikon asiakkaat; minä menisin diagnoosiltaan saman tyyppisen asiakkaan luo. Miehellä on puoliraajahalvaus ja lievempi afasia, kuin ensimmäisellä asiakkaalla. Edelleen ohjaajamme alleviivasi sitä, että asiakkaiden kanssa tulisi keskittyä olemiseen ja tekemiseen sekä kiireettömyyteen, sillä heitä kaikkia käymme tapaamassa heidän kodeissaan.Sovimme tapaamisen lopuksi ohjaajani kanssa yksityisen tapaamisen seuraavalle viikolle, jossa kävisimme paperi-asioita läpi.

Viikonloppuna, lauantaina kävimme junalla Malagassa shoppailemassa Niinan kanssa. Illaksi palasimme matkan puoliväliin, Torremolinosiin klubbailemaan. Etsiessämme yhtä klubia tapasimme kaksi hauskaa herrasmiestä, joiden kanssa jatkoimme seuraavaan päivään saakka toisen heidän hulppeassa, sitsemän makuuhuoneen kattokerroksessaan meren äärellä. Kokemuksen arvoisen visiitti. Sunnuntai meni latautuessa sauraavaan viikkoon.

Maanantaina tutustuin uuteen asiakkaaseen, vaimon kera, heidän edellisen viikon opiskelijansa johdatuksella. Mies on suurempikokoisempi, kuin edellinen asiakkaani, mutta kävelee hieman paremmin sauvansa kanssa. Heillä on kaksi koiraa, joiden aamuinen lenkitys kuuluu opiskelijan hommiin. Asiakkaalle on tehty lonkkaproteesi noin neljä vuotta sitten, joten jalkoja ei hänen kanssaan venytellä, vaan kävelyllä ja kyykkyliikkeillä yritetään vahvistaa jalkojen lihaksia. Oikeanpuoleista spastista kättä kokonaisuudessaan venytellään ja ojennetaan hyvin samoin harjoituksin, kuin edelisen asiakkaan kättä. Tästä talosta löytyy myös juoksumatto, jolla harjoitetaan kävelyä myös sateisina päivinä. Sateita ei kuitenkaan ole ollut, kuin maanantaina, joten olen pyrkinyt viemään häntä ulos kävelemään. Motivaatio kun ei ole parhaimmillaan silloin, kun matolla kävellessä asiakas tuijottaa kellomittaria ja lopettaa puuskutellen aina minuutin välein. 

Jo tänään, kolmannen työpäivän jälkeen tämäkin asiakaspariskunta toivoi, että jäisin heille loppuharjoitteluni ajaksi. Heillekin jouduin tuottamaan pettymyksen, vedoten ohjaajamme tekemään ohjelmaan ja periaatteeseen, jonka mukaan me käymme erilaisten asiakkaiden kodeissa tutustumassa tämän kuukauden aikana. Joka tapauksessa, tehokkuudestani ja kuuntelukyvystäni on olut hyötyä täällä, kerran saan näin hyvää palautetta suoraan asiakkailta. Joka tapauksessa, tten tämän viikon asiakkaalleni kuntoutussuunnitelman viiden päivän havainnnointiin perustuen. Suunnitelmaa he voivat sitten käyttää hyväksi uusien opikelijoiden tai avustajien kanssa, jatkaen samoja harjoituksia, edeten tavoitteissa. Tänään siivosin heidän kotiaan, josta he olivat tyrmistyneen onnellisia, huomenna istutan puutarhurin kokemuksellani kukkia heidän pihaansa, perjantaina käymme asiakkaan kanssa salilla kartoittamassa mahdollisia lihasharjoituksia. Sitten onkin seuraavan välikokouksen paikka, jossa taas kerrotaan, mihin meidät seuraavaksi sijoitetaan. On tämä kyllä jännää...

On ollut ihanaa tajuta, kuinka hyvin me Niinan kanssa tulemme toimeen. Niinakin on avoinmielinen, ennakkoluuloton ja uskaltaa kokea uutta, joten me menemme jo tottuneesti paikasta toiseen oikoteitäkin, eikä suomalaiskuviot rajoita meitä täällä Espanjan Suomikeskusessa. Ensi viikonloppuna määränpäänä Granada, jossa pääsemme espanjalaistuttuni siivellä tutustumaan mustalaismusiikkiin, hienoon Flamencoon!